Ote kirjasta
”Hämärässä oli niin hankala muistaa, että auringonvaloa oli koskaan ollutkaan, ja kun valo alkoi levitä maisemaan kuin huokoiseen kankaaseen imeytyvä tahra, oli vaikea uskoa, että joskus oli ollut muuta kuin valoa. Muistini oli muutenkin tuntunut tukkoiselta viime päivinä, viime viikkoina, kysyin itseltäni ihmeissäni, oliko se ollut tukossa jo vuosia. Sillä kun muu peitteli meidät hämärään, eikä auringosta näkynyt enää edes tulista sirppiä, minusta tuntui, että jossakin joku kurotti minua kohti, enkä tiennyt kuka tai miksi, enkä voinut muistaa oikeita vastauksia, sillä en muistanut edes oikeita kysymyksiä.”
Arvostelut
”Tuhatkuolevan kirous sopii niin nuorille kuin aikuisillekin. Siinä on satumaisuutta ja pehmeyttä, mutta myös voimakkaita teemoja ja mielenkiintoista särmää.”
– Elina Keinänen, Aamulehti.
”…Enoranta tekee tyypillisistäkin käänteistä elävämpiä ja rohkeampia, punoo taiturimaisella kirjoittamisellaan omanlaisensa maailman, jossa taikuus on ruumillista, alastonta ja rajua.”
– Sini Helminen, Siniset helmet -blogi.
”Omalakisen ja vahvaäänisen romaanin henkilökuvaus, juoni ja inhimillisyys tuovat esiin lapsuuden lopun, hyvän ja pahan, ilon ja surun.”
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon ehdokkaiden valintalautakunta.
”Tarkoitus pyhittää keinot, mutta missä kulkee raja? Seurausten kanssa on tultava toimeen, vaikka ne aiheuttaisivatkin ahdistusta. Enoranta kyseenalaistaa kolkon tyylikkäästi yksilön kannalta onnellisen lopun mahdollisuuden.”
– Mari Viertola, Turun Sanomat
”Siiri Enorannalla on tärkeä kyky: hän osaa kirjoittaa lukijansa lapseksi jälleen. Luen Enorannan teoksia kuin 11-vuotiaana joululahjakirjaa, ahmien ja tarinaan syvälle sukeltaen.”
– Arla Kanerva, Helsingin Sanomat
”…teosta voisi kuvata jopa pasifistiseksi, sen verran paljon siinä pohditaan sotimisen ja elämän riistämisen oikeutusta. – – Lyhyesti sanottuna Tuhatkuolevan kirous on kotimaista eeppistä fantasiaa parhaimmillaan.”
– Aleksi Kuutio, Tähtivaeltaja
