Ote kirjasta
”Ajelehdin nousuveden mukana takaisin mökin pihaan kuin palanen ajopuuta, törmäilin pohjaan. En tiedä olinko menettänyt järkeni jo silloin siinä muurahaispesää katsellessani vai vasta myöhemmin. Todennäköisesti jo hyvin paljon aikaisemmin.
Linnea oli kyykyssä sen kannon vieressä jonka ympärillä olin kahdeksan vuotta sitten ajanut takaa tyttöä, jonka hiuksissa ei ollut takun takkua ja jonka polvet kannattivat hänen juosta minne vain. Linnea oli selin minuun ja hänen niskanikamansa halusivat katsoa ihon läpi suoraan taivaalle ja aurinkoon. Ja ihon tilalla Linnealla oli läpikuultavasta vanamon terälehdestä tehty kangas. Hänen oli täytynyt kuulla minun tulevan. Ehkä hän oli kuullut nousuveden liplatuksen pihalaatoilla.
”Joel”, hän sanoi. Ja hän sanoi: ”Mä löysin ketunleipää.”
Arvostelut
”Enorannan kieli on runollisen kaunista. Kuluneet kielikuvat on korvattu raikkailla, mutta luonnollisilla lauseilla. Enorannan kolmas teos on jälleen osoitus nuoren kirjailijan taidoista tarinankertojana.”
– Heli Keskinen, Aamulehti.
”Enorannan kieli on edelleen omaa luokkaansa ja kirjan rakenne hieno.”
– Mari Viertola, Turun Sanomat.
”Gisellen kuolema on tunnelmallinen, dramaattinen kirja. Se on lyhyt, kerralla hotkaistava tarina, jossa on runollista lentoa ja haahuilevaa kuvausta, mutta myös mielenkiintoisia henkilöitä…”
– Mikko, Kirjavinkit.
”Enoranta koukuttaa lukijan taitavasti romaanin ääreen.”
– Päivi Heikkilä-Halttunen, Lastenkirjahylly-blogi.
”Kirjan kieli on samanaikaisesti runollista ja raskasta. Kielikuvat osuvat kohdalleen ja lauseet toistavat itseään tarkoituksella… Enorannan lauseet enteilevät pahaa joka pian tapahtuu.”
– Oona Juutinen, Lumooja.
