Nukkuu lapsi viallinen

Missään ei ole yhtä hyvä leikkiä piilosta kuin Sonian kotitilalla. Ei hän tosin ole käynyt kaukana kotoa, niin ettei voi olla aivan varma. Mutta piiloon on mentävä, kun äiti, isä ja setä venyttävät ilmaa ohueksi. Onneksi Topias ei ole tavallinen sammakonkutua tyynyn alle piilottava isoveli vaan nyppii heinät Sonian hiuksista, kun on hypätty ladon ylisiltä heiniin ja nostatettu pölyä taivaaseen saakka. Siitä pölystä Sonian yskäkin varmaan johtuu, tai kertotauluista, ei ainakaan siitä, että hän olisi kipeä.

Mutta Sonian huoneen nurkassa odottaa hiljaa vieras, jonka läpi äiti vahingossa kävelee, vieras joka toisinaan kohentaa valtavia siipiä selässään, vieras joka ei nuku ja jota Sonia ei näe ennen kuin on aika.


Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon 2011 saanut Nukkuu lapsi viallinen on sotien jälkeiseen Suomeen sijoittuva kertomus elämästä ja kuolemasta ja siitä, mitä jää niiden väliin.

Ote kirjasta

 

”Luulo ei ole tiedon väärti”, isällä oli tapana sanoa.

Hän sanoi niin sedälle, kun tämä oli ennustanut tulevat sateet väärin. Hän sanoi niin Topiakselle, kun tämä oli ruokkinut Karpalon väärin. Hän sanoi niin äidille, kun tämä oli tehnyt liian vähän kasviskeittoa. Hän sanoi niin Sonialle, kun – niin, Sonialle hän ei paljon puhunut. Mutta Sonia oli silti huomannut, ettei luulo ollut tiedon väärti, mitä ikinä väärti sitten tarkoittikaan.

Sonia oli luullut, että kun isä ja setä palaisivat sodasta, äiti tulisi onnelliseksi. Hän oli luullut, että hän pystyisi pelastamaan pesästään pudonneen linnunpoikasen ruokkimalla ja hoivaamalla sitä kuin emo ikään. Hän oli luullut, että jos Karpalo vain saisi tarpeeksi rakkautta, se ei voisi enää olla vihainen kenellekään, mutta hän oli ollut väärässä, väärässä, väärässä. Siitä hänellä oli muistona pieni risti takapihalla, haalea arpi käsivarressa, niin ja kaukaisuuksiin tuijotteleva äiti. Ja Sonia oli luullut, että kunhan hän selviäisi laskennonkokeesta ja opiskelisi tunnollisesti, Jumala ei olisi enää vihainen ja Sonia paranisi itsepäisestä yskästään.

Luulo ei ollut tiedon väärti.

 


Arvostelut


”Siiri Enorannan teos Nukkuu lapsi viallinen yhdistää proosan ja fantasian viehättävällä tavalla. Eläytyvällä ja runollisella kerrontatavallaan Enoranta on saanut syvyyttä ja raikkautta koskettavaan aiheeseen.”

– Tampereen kaupungin luovan kirjallisen työn palkitsemistoimikunta.


”Enonrannan omintakeinen tyyli ja kaunis mutta silti hyvin eleetön kieli tekevät romaanista vangitsevan lukuelämyksen, joka ei – onneksi – juuri kansainvälisten trendien perään kurkottele.”

– Päivi Heikkilä-Halttunen, Helsingin Sanomat.


”Nukkuu lapsi viallinen tekee kuolemasta fantasiaseikkailun, mutta vain osittain. Toisaalta kirja pohdiskelee kuoleman merkitystä sekä kuolevan että eloonjäävien perheenjäsenten kannalta. Enkelin kanssa tarinasta tulee surumielinen, pohdiskeleva satu.”

– Mari Viertola, Turun Sanomat.


”Nukkuu lapsi viallinen on monikerroksinen teos, joka säilyttää osan salaisuuksistaan loppuun asti.”

– Tapani Uusiniitty, Ruovesi-lehti.


”Nukkuu lapsi viallinen on herkän kaunis teos, jonka maailmaa ei halua kyseenalaistaa.”

– Anni-Helena Leppälä, Kansan Uutiset verkkolehti.

Kirjan tiedot

Kustantaja:

Robustos

Julkaisuvuosi:

2010

Formaatti:

Kirja

Kansikuva:

Sara Köteleki

Osta kirja:

https://bit.ly/3kSrb0D