Caption
”Sona hätkähti, kun aivan hänen viereensä maahan rojahti kiihkeästi suuteleva pariskunta. Toisen täytyi olla leelitar – tai ehkä vasta opiskelija, koska hän näytti niin nuorelta – sillä hän oli pukeutunut päästä varpaisiin vaaleanpunaiseen, ja jopa hiukset olivat samaa koruleelianroosaa. Toinen oli yksi äskeisistä esiintyjistä, niistä mahdottomista kieppujista. Tämä oli vielä suorituksen jäljiltä hikinen, ja leelitaropiskelijaa se ei selvästikään haitannut.
”Hups, Xaskia…” Korukarju mutisi ja irrottautui suudelmasta tajutessaan, että he olivat kaatuneet melkein Sonan ja Irrin päälle, ja nämä olivat jääneet tuijottamaan heitä ehtimättä ajatella, että pitäisi katsoa kohteliaasti poispäin.
Sona näki ohikiitävän hetken ajan nuoren leelittaren kasvot hirvittävän haavoittuvaisina, kun tämän silmät vielä olivat suljettuina ja suu raollaan, eikä tämä osannut aavistaa kumppaninsa vetäytyvän poispäin. Sitten leelitar avasi silmänsä ja ennemminkin kiukustui kuin nolostui, mutta pakottautui hymyilemään, kun kieppuja ojensi Sonalle kätensä.”
