Ote kirjasta
”Historiankirjoituksemme ovat täynnä visionäärejä, jotka ovat keksineet uusia uljaita maailmanjärjestyksiä, runnoneet niitä väkisin toteutukseen tai unelmoineet niistä vaiti ullakkoikkunoissa. Jotkut sanovat, että maailma on ennustamattoman järjettömyyden koneisto. Kauniilla ajatuksilla on ollut tuhoisia seurauksia, ja hirveimmän sorron alta ovat puskeneet uuden sivistyksen juuret. Toiset ovat sitä mieltä, että maailma, tai ainakin ihmiskunnan historia, on ennustettavissa oleva järjestelmä, jonka aikakaudet kulkevat syklisesti tuhosta kukoistukseen, tuhosta kukoistukseen. Ihminen on itsekäs, vallanhimoinen, väkivaltainen, helposti korruptoituva eläin. Näin on väitetty maanviljelyksen keksimisen jälkeisessä yksityisomistuksen maailmassa, jota ei koskaan ole jaettu tasan kaikkien elollisten olentojen kesken, ja jossa on täytynyt taistella tai turruttaa itsensä selviytyäkseen. Ihminen on epäitsekäs, rakkauden motivoima eläin, joka kukoistaa saadessaan työskennellä muiden hyväksi. Näin alettiin väittää Maailmankodin rakennuspalikoita pystytettäessä, ja ennustus toteuttaa itseään. Se toteuttaa itseään, pitkälti.”
Arvostelut
”Romaanin idealismi on ihastuttavan avointa ja häpeämätöntä, tiedostaen saarnaamisen sudenkuopat ja rynnäten niitä kohti iloisesti nauraen. – – …Maailmantyttärille, uljaalle utopialle, jonka toivoisi päätyvän kaiken maailman päättäjien käsiin.”
– Arla Kanerva, Helsingin Sanomat
”Maailmankodin utopia on yhtä aikaa kaukainen mutta silti riittävän realistinen, että siihen pystyy uskomaan. Päähenkilöiden matka avaa maailmaa lukijalle ja kertoo samalla paljon itsensä ja toisten hyväksymisestä, luonnonvarojen rajallisuudesta ja rakkauden rajattomuudesta. Kirjan ainoa huono puoli on, ettei sen lupaama maailma ole – vielä – totta.”
– Joonas Riekkola, Savon Sanomat
