Josir Jalatvan eriskummallinen elämä

Josir Jalatva on hurvitteleva hedonisti ja vuosituhannen mahtavimman sirkustirehtöörin perijä, Micholei Rostus on aloitteleva kelloseppä ja pettynyt historianopiskelija, ja Josir tietää haluavansa hänet heti ensi näkemällä. Nuoret miehet ovat rakastavaisia suursodan runtelemassa Aurosiassa, mistä Jumala on lähtenyt lätkimään jo yli tuhat vuotta sitten taakseen katsomatta. Jälkeensä Jumala on jättänyt joukon hylättyjä seuraajiaan, joista yksi kiroaa Micholein monikehollisuuden karuselliin. Siitä alkaa ajojahti pitkin tuhoutumatonta junarataa: sirkushuveja ja sahanpurua, aamunkoittoon venyviä juhlia ja häpeällisiä salaisuuksia, kauhtunutta samettia, jonglöörin päähän putoilevia keiloja, savua, verta ja hekumaa.

Robustos 2017.

Kansikuva: Joel Peltonen

”Kuvittele, millaisia seikkailuja tulemme kokemaan! Pelastamme toisemme vuorotellen kaikenlaisista kiipeleistä, tutustumme ihmeellisiin ihmisiin, juomme lykantrooppien verta kuningattarien kanssa ja tanssimme heimotansseja palkka-armeijan sotilaiden joukossa! Sinä muutat juuri oikealla hetkellä muotoasi ja keplottelet meidät siten irti siihen saakka täysin toivottomista tilanteista, mikä odotus, mikä jännitys! Ja minä puhun meidät sisään jokaisen kaupungin jännittävimpien kujien parhaisiin salakapakoihin!”
”Josir…”
”Ja sitä paitsi, Micholei, sinä monikasvoinen rakastettuni”, sanoin, ja sillä hetkellä hänen yhdetkin kasvonsa olivat monet, kun silmäni harittivat, ja kallistin turhaan huulilleni tyhjää lasia, ”minä ostan sinulle junan.”
”Sinä ostat minulle junan?”
Vieras nainen toisella puolen naarmuista pöytää katseli minua epäuskoisena. Mutta jos en sitä sillä hetkellä muistanutkaan niin ainakin tiesin, että Miho oli minulle oikea, hän oli ankkurini sekasortoisessa maailmassa, hän pitäisi minut paikoillaan, kun olin vähällä kadottaa itseni, mutta sitä varten hänen oma itsensä pitäisi olla hänellä tallessa.
”Näin on. Junan. Älä katso minua noin, kyllä se on mahdollista! Minulla on suhteita. Minä pystyn siihen. Minä ostan junan, minä kokoan yhteen sirkuksen, ja minä kuljetan sinut Aurosian halki Jumalan junaradalla!”
Miho katseli minua pitkään ja vuodatti kyyneleen tuntemattoman naisen vasemmasta silmästä.
”Sinä olet niin, niin hullu”, hän sanoi.
Häkellyin vain hiukan.
”Mitä se haittaa?” kysyin, ja kuten arvasinkin, Miho ei osannut vastata.

“Myös sukupuolilla leikitään onnistuneesti. Rajojen hämärtyminen ei yllättäen vähennä vaan lisää teoksen eroottista latausta. Ihmisen olemassaolon merkitykseen, rakastamiseen ja parisuhteeseen liittyvät keskustelut ovat runsaita ja mielenkiintoisia.”
– Mari Viertola, Turun Sanomat